• Etusivu /
• Ekologinen kestävyys luovilla aloilla /

Päästölaskenta luovilla aloilla

Hiilijalanjälkilaskenta on tärkeä tapa tarkastella omia ilmastopäästöjä sekä seurata vähennystoimien vaikuttavuutta. Laskennassa kannattaa hyödyntää alakohtaista tietoa, valmiita laskureita sekä päästötietokantoja – tärkeintä on päästä alkuun.

Anne Nygård

Hiilijalanjälkilaskenta on luovilla aloilla hyvin tunnettu ympäristövastuullisuustyön toimenpide. Moni toimija on laskenut joko itse, erillisen hankkeen kautta tai ostopalveluna oman toimintansa, sen osa-alueen, tuotteen tai palvelun hiilijalanjäljen. Hiilijalanjälkilaskentaan liittyviä tunnistettuja haasteita ovat esimerkiksi tarkasteltavien päästölähteiden rajaaminen sekä työhön vaadittavat aikaresurssit.

Monilta luovilta aloilta löytyy lähivuosina laadittuja laskentaraportteja, joiden avulla voi tunnistaa suurimmat alakohtaiset päästölähteet. Kertyneeseen tietoon perehtymällä kestävyystyö on mahdollista aloittaa heti ja kohdistaa vaikuttavimpiin toimenpiteisiin. Laskenta on keino tehdä arvio oman toiminnan päästöistä, mutta se ei vielä vähennä niitä. Ympäristövastuun toteuttamiseksi ja ekologiseen kestävyyskriisiin vastaamiseksi vähennystoimiin kannattaa ryhtyä jo laskennan aikana.

Hiilijalanjäljen laskemisen avulla on mahdollista:

• Ymmärtää toiminnan suurimmat päästölähteet: laskennan avulla voidaan tunnistaa, mistä oman toiminnan suurimmat päästöt syntyvät.
• Asettaa lähtötaso ja tavoitteet: laskenta luo pohjan ympäristötyölle ja tarjoaa mittarit, joilla seurata päästöjen vähentämistä.
• Kohdentaa toimenpiteitä: kun suurimmat päästölähteet ovat tiedossa, voidaan vähennystoimet kohdistaa tarkemmin.
• Vastata sidosryhmien odotuksiin: yleisö, rahoittajat, yhteistyökumppanit sekä lainsäädäntö, kuten EU:n yritysvastuudirektiivi CSRD, edellyttävät yhä useammin tietoa organisaatioiden ympäristövastuusta ja toimenpiteistä.

Laskennassa tavoitellaan yhteismitallisuutta

Hiilijalanjäljen laskemiseen on useita tapoja. Suurimpia haasteita yhteismitallisuudelle laskennan tulosten vertailussa tuovat laskennan aikana tehdyt rajaukset, tietolähteiden eroavaisuudet sekä puutteelliset tai ristiriitaiset lähtötiedot. Eri toimijat myös laskevat hieman eri tavoin ja saattavat käyttää lähtötietoja sekä päästökertoimia eri tavalla, mikä hankaloittaa vertailua ja tuo epävarmuustekijöitä laskentaan. On tärkeää muistaa, että laskenta on aina suuntaa-antava arvio, jota tulisi voida päivittää tietojen täydentyessä.

Hiilijalanjäljen laskentaan liittyy erilaisia standardeja ja protokollia, joita hyödyntämällä vertailukelpoisuus sekä yhteismitallisuus on askeleen lähempänä. Tärkein niistä on Greenhouse Gas Protocol vuodelta 1998.

Greenhouse Gas eli GHG-protokolla tarjoaa yhdenmukaisen mallin, jonka avulla mitata ja seurata kasvihuonekaasupäästöjä. Valtaosa hiilijalanjälkilaskennasta tehdään protokollan määrittelemän jaottelun ja rajausten mukaisesti. GHG-protokolla jakaa päästöt kolmeen kategoriaan:

• toiminnan suoriin päästöihin (Scope 1)
• tuotannon epäsuoriin päästöihin (Scope 2)
• arvoketjun päästöihin (Scope 3)

Suorat päästöt ovat niitä, jotka syntyvät paikan päällä suoraan yrityksen oman toiminnan seurauksena, kuten omien ajoneuvojen päästöt. Tuotannon epäsuorat päästöt kattavat esimerkiksi ostoenergian päästöt. Arvoketjun päästöt sisältävät kaiken muun toimintaan linkittyvän, kuten hankintoihin, kuljetuksiin ja tuotteen tai palvelun käyttöön liittyvät päästöt.

Jos jokin osa-alue rajataan laskennan ulkopuolelle, siitä on tärkeää viestiä avoimesti laskennan yhteydessä. Suurien päästölähteiden ulkopuolelle jättäminen vääristää laskennan tulosta. Hiilijalanjälkilaskelmia tutkittaessa on tärkeää huomioida nämä rajaukset, sillä joskus laskennassa saatetaan rajata esimerkiksi Scope 3 -päästöt kokonaan tarkastelun ulkopuolelle.

Scope 3 -päästöt muodostavat usein suurimman osan luovan alan organisaation hiilijalanjäljestä. Kategoriaan kuuluu päästöjen kannalta merkittäviä osa-alueita, kuten yleisön matkustaminen tapahtumiin, materiaalien hankinta tuotantoihin sekä digitaalisen infrastruktuurin ja -palvelujen käyttö.

Läpinäkyvyys laskennan rajauksissa, käytetyissä menetelmissä sekä tuloksista viestimisessä korostuu erityisesti uusien säädösten sekä ajankohtaisen velvoittavan lainsäädännön myötä. Näihin kuuluvat muun muassa EU:n yritysvastuudirektiivi CSRD, viherväittämädirektiivi GCD sekä kuluttajansuojadirektiivi EmpCo.

Käytännön laskenta perustuu päästökertoimiin

Laskenta itsessään ei ole hankalaa. Laskentaa tehdessä selkeästi suurin työmäärä liittyy datan keräämiseen ja validointiin: kuinka tarkkaa ja luotettavaa tietoa on käytettävissä. Laskentadatan kerääminen palveluista tai tuotteista vaikeutuu usein arvoketjujen ja jalostusasteen kasvun myötä, mikä johtaa lähes väistämättä monimutkaisten prosessien yksinkertaistamiseen.

Parhaaseen lopputulokseen päästään, jos valmistaja on ilmoittanut tuotteen tai palvelun hiilijalanjäljen, jota voi sitten käyttää laskennassa. Useimpien tuotteiden ja palveluiden hiilijalanjäljestä ei ole vielä saatavilla tietoa, joten sitä joudutaan arvioimaan esimerkiksi tuotteen energiankulutuksen, painon tai hinnan perusteella.

Käytännössä laskenta tapahtuu kertomalla ostetun tai käytetyn materiaalin määrä tai ostohinta tuotteen tai palvelun päästökertoimella. Tuoteryhmäkohtaisia, hintaan sidottuja päästökertoimia on määritetty ympäristölaajennetuilla panos–tuotosmenetelmillä eli niin sanotuilla EEIO-malleilla, joita ovat esimerkiksi Suomessa ENVIMAT ja kansainvälisesti EXIOBASE. Vaikka hintapohjainen EEIO-data on hyödyllistä alustavissa arvioissa tai tietoaukkojen paikkaamisessa, fyysisten yksiköiden, kuten painon tai energiankulutuksen, käyttö yhdistettynä tarkempiin päästökertoimiin tuottaa yleensä tarkemman tuloksen. Sitä tulisikin suosia aina, kun tarkempaa primääristä dataa on saatavilla.

Päästökerroin tai ilmastoa lämmittävä vaikutus (Global Warming Potential, GWP) voi myös löytyä tuotteen ympäristöselosteesta (Environmental Product Declaration, EPD) sekä toivottavasti lähitulevaisuudessa myös EU:n digitaalisesta tuotepassista. Lisäksi useat kotimaiset yritykset laskevat tuotteidensa ja palveluidensa päästökertoimia, joita voi tiedustella hankintojen tekemisen tai päästölaskennan yhteydessä. Verkosta löytyy myös erillisiä päästötietokantoja, joihin tietoja on koottu.

Suomalaisten päästökertoimien lähteitä ovat muun muassa Suomen ympäristökeskuksen päästötietokanta sekä Motivan kaltaisten organisaatioiden tarjoamat työkalut ja ohjeistukset. Kansainvälisten kertoimien yleisiä lähteitä ovat esimerkiksi Ecoinvent tai DEFRA-tietokannat.

Päästökerroin on suhteellisen yksinkertainen tapa muuntaa kaikki päästöt hiilidioksidiekvivalenteiksi (CO₂e), ja valtaosa tällä hetkellä käytössä olevista laskureista toimii tällä periaatteella. Päästökerroin huomioi muut kasvihuonekaasut ja ikään kuin muuntaa ne yhteismitallisesti hiilidioksidiksi laskennan ja tarkastelun yksinkertaistamiseksi.

Oikean päästökertoimen löytäminen voi olla hankalaa, ja kertoimia tulisi tarkastella kriittisesti ja päivittää tarpeen vaatiessa. On järkevää suosia paikallisesti relevantteja ja ajantasaisia päästökertoimia aina kun mahdollista. Lisäksi käytettyjen päästökertoimien lähde ja julkaisuvuosi tulee dokumentoida selkeästi läpinäkyvyyden ja jatkuvuuden varmistamiseksi.

Valmiita laskureita kannattaa hyödyntää

Uutta omaa laskuria ei useinkaan kannata lähteä rakentamaan, sillä verkosta löytyy kaikille avoimia ja helppokäyttöisiä laskureita sekä niihin liittyviä ohjeistuksia niin luoville kuin muillekin aloille. Verkossa on myös avoimia päästötietokantoja, joista saatavia tietoja voi käyttää omaan hiilijalanjälkilaskentaan.

Lähes kaikissa laskureissa on sisäinen päästötietokanta, jota kyseinen laskuri hyödyntää. Tutkimalla olemassa olevien laskureiden pohjatietoja on mahdollista kerätä omaan toimintaan liittyviä päästökertoimia. Laskureita ja tietolähteitä on listattu esimerkiksi LuoTo-portaalin resurssipankkiin. Yleiselläkin tasolla tehty hiilijalanjälkilaskenta osoittaa usein toiminnan suurimmat päästölähteet, joista päästöjen vähentäminen kannattaa aloittaa. Resurssien salliessa voi siirtyä tarkempaan laskentaan ja yksityiskohtaisempien toimien tunnistamiseen.

Uusien laskureiden kehittämisen sijasta on ensisijaista etsiä olemassa olevista vaihtoehdoista omalle organisaatiolle sopivin laskuri. Avoimet ja ilmaiset työkalut, kuten julkisen taideteoksen hiilijalanjälkilaskuri, tapahtumien hiilijalanjälkilaskuri sekä Vihreän taiteen laskuri taipuvat osaavissa käsissä myös muunlaisiin laskentatoimituksiin.

Hiilijalanjälkilaskenta toteutetaan usein aiempien projektien tai toimintavuosien perusteella, joten ympäristötoimien vauhdittamiseksi on suositeltavaa tarkastella laskennan ohessa kriittisesti myös omaa nykyistä toimintaa päästöjen vähentämiseksi.

Ympäristötyötä käynnistettäessä hiilijalanjälkilaskenta antaa hyvän kuvan lähtötilanteesta ja tarjoaa mittareita, joiden avulla voidaan seurata kestävyystyön edistymistä. Laskenta auttaa ymmärtämään, mistä oman toiminnan päästöt muodostuvat ja tulosten avulla voidaan suunnitella ja toteuttaa toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi.

Hankintojen hiilijalanjälki on merkittävä

Merkittävä osa luovien alojen päästöistä tulee erilaisista hankinnoista. Hankintojen tarkastelu on tärkeä osa ekologisen kestävyyden edistämistä ja niiden huolellisella valmistelulla voidaan vaikuttaa sekä päästöihin että luonnonvarojen käyttöön. Hankintojen jalanjälkeä on usein haastava selvittää, mutta esimerkiksi julkisten hankintojen yhteydessä kansallinen strategia vaatii ilmaston, kiertotalouden ja luonnon monimuotoisuuden huomioimisen hankintaa tehdessä.

Lisäksi ilmastolakiin perustuva keskipitkän aikavälin ilmastopoliittinen suunnitelma asettaa julkisille hankinnoille päästövähennystavoitteita. Keinoja hankintojen päästövähennyksiin löytyy esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen Vähähiiliset julkiset hankinnat -raportista.

Hankintojen läpinäkyvyys on laaja-alainen haaste, joka liittyy tiiviisti kysymykseen päästölaskennan rajaamisesta: kuinka pitkälle arvoketjuun tarkastelun tulisi ulottua ja jos päästötieto tulee alihankkijoilta, miten heidän laskentansa on toteutettu.

Laskennassa on epävarmuustekijöitä

Hiilijalanjälkilaskenta perustuu käytännössä aina ainakin osittain arvioituihin lähtötietoihin, ja näin ollen laskenta on aina suuntaa antava, ei absoluuttisen täsmällinen tulos. Se tarjoaa kuitenkin hyvän työkalun oman toiminnan aiheuttamien ilmastopäästöjen hahmottamiseen, auttaa suunnitelmallisessa työssä päästöjen vähentämiseksi ja tarjoaa dataa työn etenemisen seurantaan.

Hiilijalanjälkilaskurien kirjo tuottaa epävarmuuksia laskennan tulosten suhteen. Eri laskureiden erilaiset lähtötiedot sekä rajaukset voivat antaa hyvinkin erilaisia tuloksia, ja esimerkiksi eri laskureita käyttäneiden saman alan toimijoiden tuloksia ei voida suoraan verrata keskenään. Siksi alakohtaisen yhteisen laskurin kehittäminen on suositeltavaa. Lisäksi on huomioitava, että jos jokin laskentamallin kolmesta tarkastelualueesta (Scope 1–3) on jätetty laskennan ulkopuolelle, se vääristää tulosta.

Yksi kestävyystyön haasteista on eri toimijoiden erilaiset mahdollisuudet toteuttaa laskentaa. Pienillä toimijoilla on vähemmän resursseja erilaisten työkalujen käyttöönottoon. Luovilla aloilla hiilijalanjäljen laskemisen on toisinaan koettu olevan työläs projekti tai ostopalveluna kallis organisaation resursseihin nähden. Myös ostopalveluna toteutetun hiilijalanjälkilaskennan tiedonkeruuseen tarvitaan aina sisäisiä resursseja.

Hiilijalanjälkilaskenta on vain yksi osa ympäristötyötä, eikä siinä huomioida esimerkiksi luontovaikutuksia. Nykyään luontovaikutusten mittaaminen on yleistymässä, mikä on jo huomioitu myös osassa luovien alojen kestävyyshankkeita. Ympäristövaikutuksia onkin tärkeää tarkastella kokonaisuutena eikä keskittyä pelkästään hiilijalanjälkilaskentaan.

Hiilijalanjälkilaskenta on tapa tutkia toiminnan päästöjä ja etsiä vaikuttavimpia keinoja päästöjen vähentämiseen. Laskennan avulla voidaan tunnistaa päästövähennyskohteet ja laittaa niitä tärkeysjärjestykseen. Ensisijaisesti toimenpiteitä pitäisi kohdistaa suurimpiin päästövähennyskohteisiin ja priorisoida tekoja, joilla on suuri vaikutus toiminnan päästöihin.

Hiilijalanjälkilaskennalla ja kestävyystoimilla on myös viestinnällistä arvoa, jota kannattaa hyödyntää niin sisäisessä kuin ulkoisessa viestinnässä. On tärkeä pyrkiä vaikuttamaan kaikkien sidosryhmien toimintaan kestävyysmurroksen vauhdittamiseksi. Luovien alojen ilmaisuvoimalla voidaan viedä vaikuttavaa viestiä myös muiden alojen toimijoille sekä päättäjille ja vaikuttajille.