• Etusivu /
• Alakohtainen kestävyystyö /

Muoti- ja tekstiiliala

Muoti- ja tekstiilialalla on merkittävä rooli kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Vaatteet muovaavat identiteettiä, kulttuuria ja elämäntapaa, ja siksi alalla on poikkeuksellinen voima vauhdittaa kestävyysmurrosta. Samaan aikaan alan suuret ympäristöhaasteet tarvitsevat kunnianhimoisia ratkaisuja.

Halti

Vaate- ja tekstiiliteollisuuden ympäristöjalanjälki on iso. Arvioiden mukaan ala tuottaa jopa 4–10 prosenttia maailman ilmastopäästöistä, mikä on enemmän kuin kansainvälisen lentoliikenteen ja merirahdin päästöt yhteensä. Vedenkulutus ja vesistöjen kuormitus ovat myös merkittäviä: puuvillaisen t-paidan tuotanto voi vaatia tuhansia litroja makeaa vettä ja värjäysprosessit saattavat paikoin saastuttaa vesistöjä pahoin.

Synteettisten kuitujen käyttö on kasvanut nopeasti. Polyesteri ja muut öljypohjaiset kuidut muodostavat globaalisti jo valtaosan tekstiilimateriaaleista. Niistä irtoaa pesussa mikromuoveja, jotka päätyvät vesistöihin. Arvioiden mukaan kolmannes meriin päätyvästä mikromuovista on peräisin tekstiilikuiduista.

Yksi alan näkyvimmistä ongelmista on ylituotanto. Arvioiden mukaan jopa 30 prosenttia valmistetuista vaatteista ei koskaan päädy myyntiin. Toinen merkittävä haaste liittyy käytöstä poistettujen tekstiilien käsittelyyn. Globaalisti arviolta 73 prosenttia poistotekstiileistä päätyy kaatopaikalle tai polttoon ja vain noin yksi prosentti kierrätetään kuiduiksi, joita hyödynnetään uusien tekstiilien valmistuksessa.

Alan ympäristövaikutukset ovat seurausta lineaarisesta toimintamallista, jossa raaka-aineet ovat kertakäyttöisiä: valmista, käytä, tuhoa. Kestävän vaate- ja tekstiiliteollisuuden rakentaminen edellyttää toimintamallin murtamista, tuotteiden laadun parantamista ja käyttöiän pidentämistä, materiaalien kierrättämistä ja koko arvoketjun uudelleentarkastelua. Muutos vaatii johdonmukaista työtä suunnittelupöydästä myymälään – ja aina tuotteen elinkaaren loppuun saakka.

Sääntely parantaa alan kestävyyttä

EU:n uusi tekstiililainsäädäntö muuttaa alan pelisääntöjä nopeasti ja perusteellisesti. Vuonna 2024 voimaan tullut ekosuunnitteluasetus laajentaa ekosuunnitteluvaatimukset koskemaan myös tekstiilituotteita. Tavoitteena on pidentää tuotteiden elinkaarta, parantaa korjattavuutta ja kierrätettävyyttä sekä varmistaa, että tuotteet on valmistettu pääosin kierrätetyistä kuiduista.

Muutoksessa keskeinen työkalu on digitaalinen tuotepassi, jonka arvioidaan tulevan pakolliseksi vaiheittain vuodesta 2027 alkaen. Se kokoaa yhteen olennaiset tiedot tuotteesta, kuten materiaalikoostumuksen, alkuperämaan, ympäristövaikutukset ja kierrätysohjeet – ja mahdollistaa läpinäkyvyyden koko arvoketjussa. Passi toimii digitaalisella tunnisteella, esimerkiksi QR-koodilla. Tavoitteena on helpottaa vastuullisten valintojen tekemistä kuluttajakaupassa sekä viranomaisten valvontatyötä.

Vuonna 2025 osana jätedirektiivin muutosta säädetään tekstiilien ja jalkineiden tuottajavastuusta. Tuottajavastuuta koskeva EU-direktiivi ulottaa tuottajan vastuun tekstiilituotteiden koko elinkaareen. Tuottajat – eli valmistajat ja maahantuojat – vastaavat tuotteidensa keräyksestä, kuljetuksesta, lajittelusta, kierrätyksestä ja jätehuollosta. Jäsenvaltioilla on 20 kuukautta aikaa kansalliseen täytäntöönpanoon, joten Suomessa uusi tuottajavastuujärjestelmä astuu voimaan arviolta vuonna 2027-2028. Kansallista valmistelua koordinoi ympäristöministeriö yhteistyössä viranomaisten ja sidosryhmien kanssa.

Vuonna 2025 astuu voimaan direktiivi tekstiilijätteen erilliskeräyksestä kaikissa EU-maissa. Tämä velvoittaa jäsenvaltiot järjestämään poistotekstiilien keräyksen ja ohjaamaan ne uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen – poltto ja kaatopaikat eivät ole enää ensisijaisia vaihtoehtoja. Suomessa keräystä on tehty vuodesta 2023. Vastuu poistotekstiilien keräyksestä on kunnilla.

Ympäristöväittämiä koskeva direktiivi on kieltämässä harhaanjohtavat viherväitteet markkinoinnissa. Esimerkiksi väitteet ilmastoystävällisyydestä tai hiilineutraaliudesta on jatkossa perusteltava tieteellisesti ja todennettava kolmannen osapuolen avulla. Lisäksi EU:n CSRD-direktiivi on tuomassa kestävyysraportointivelvoitteet vaiheittain myös tekstiili- ja muotialalle. Raportoinnissa yritysten on arvioitava sekä toimintansa vaikutukset ympäristöön että ympäristön vaikutukset omaan liiketoimintaansa. Kevään 2025 Omnibus-lainsäädäntömuutoksen myötä velvoitteiden voimaantuloa on lykätty tietyissä yrityskategorioissa vuodella tai kahdella. 

EU:n sääntelyuudistukset ohjaavat muoti- ja tekstiilialaa kestävämpään suuntaan, mutta toteutus nostaa esiin kysymyksiä reiluudesta ja vaikuttavuudesta. Eurooppalaiset yritykset joutuvat sopeutumaan nopeasti sääntelyn uusiin vaatimuksiin, investoimaan järjestelmiin sekä raportoimaan entistä laajemmin ja tarkemmin. Samaan aikaan globaalit toimijat, kuten Temu ja Shein, syytävät markkinoille valtavia määriä halpatuotteita. Periaatteessa niitä koskevat samat säännöt, mutta valvonta ei ainakaan toistaiseksi toimi.

Haasteena on, ettei EU:n sisämarkkinoiden sääntely yksin riitä, jos alueen ulkopuoliset toimijat voivat jatkaa entiseen tapaan valvonnan puuttuessa. Kestävyysmurroksen edistäminen vaatii reilut pelisäännöt: jos vaatimukset eivät koske kaikkia markkinoilla toimivia, vastuullisemmat yritykset joutuvat maksajiksi. Suomen Tekstiili & Muoti ry onkin painottanut, että sääntely on tärkeää, mutta sen on oltava tehokasta ja valvottua – ja koskettava tasapuolisesti niin eurooppalaisia valmistajia kuin EU:n ulkopuolisia verkkokauppoja ja brändejä.

Kestävyysmurrosta ei vauhditeta vain sääntöjen määrää lisäämällä vaan myös kohdistamalle ne oikein. Lisäksi sääntelyn rinnalle tarvitaan kannustimia: etenkin kestäviä tuotantomalleja tukevia investointeja mutta myös skaalautuvia ratkaisuja ja älykästä valvontaa. Näillä keinoin voidaan varmistaa, että vastuullisuussääntely muuttaa koko alaa eikä jää vain edelläkävijöiden taakaksi.

Suomalainen tekstiili- ja muotiala panostaa kestävyyteen

Suomalainen tekstiili- ja muotiala on kansainvälisesti katsottuna pienestä koostaan huolimatta kiertotalouden edelläkävijä. Kotimaiset yritykset kehittävät ennakkoluulottomasti kestävämpiä ratkaisuja: uusia materiaaleja, liiketoimintamalleja ja yhteistyömuotoja. Useat toimijat ovat profiloituneet kiertotalouden pioneereiksi.

Pure Waste valmistaa tuotteensa täysin kierrätetyistä materiaaleista ja Globe Hope on hyödyntänyt ylijäämätekstiilejä upcycling-muodissaan 2000-luvun alusta saakka. Finlayson on vähentänyt tekstiilijätettä ja edistänyt kiertotaloutta kerämällä kuluttajilta käytettyjä lakanoita ja farkkuja – ja valmistanut niistä uusia tuotteita.

Vaatesuunnittelija ja toimitusjohtaja Anna Ruohonen on käyttänyt tuotantomallia, jossa vaate valmistetaan vasta tilauksen jälkeen. Tilaustuotantomalli vastaa osaltaan alan ylijäämäongelmaan. Myös teknologia voi tukea kestävyyttä. Halti on ottanut käyttöön huipputason 3D-suunnittelun, joka vähentää mallikappaleiden tarvetta, lyhentää tuotekehitysaikaa ja pienentää materiaalihukkaa. Tuloksena on vähemmän jätettä ja pienemmät päästöt.

Suomen tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä näkyy alalla. Suomen Tekstiili & Muoti ry:n (STMJ) Hiilineutraali tekstiiliala 2035 -sitoumus tarjoaa yrityksille hiilijalanjälkilaskurin, koulutuksia ja asiantuntijatukea liiketoiminnan päästöjen vähentämiseen. Mukana on lukuisia yrityksiä, kuten Nanso ja TouchPoint. Ajantasainen lista sitoumuksen allekirjoittaneista löytyy järjestön nettisivuilta. STMJ:n vastuullisuusverkosto kokoaa alan toimijoita yhteen vaihtamaan kokemuksia, jakamaan käytäntöjä sekä seuraamaan alan kestävyyden kehitystä.

STJM tekee suomalaisen toimialan edunvalvonta sekä kansallisesti että Euroopan Unionin tasolla. Alan eurooppalainen kattojärjestö EURATEX tukee vastuullista liiketoimintaa tarjoamalla työkaluja ja edistämällä kestävää kehitystä koko EU:n tasolla. Euroopan komission julkaisema Transition Pathway for the Textiles Ecosystem määrittää yhteisen tiekartan tekstiilialan vihreälle ja digitaaliselle siirtymälle.

Esimerkkejä konkreettisista hankkeista ovat AEQUALIS4TCLF (2024–2028), jonka tavoitteena on kehittää koko Euroopan tekstiili- ja jalkinealan osaamista, parantaa kestävyyttä ja vahvistaa kiertotaloutta. Baltic2Hand-hanke (2021–2027) tukee second hand -muodin voimistumista ja tekstiilien uudelleenkäyttöä Itämeren alueella.

CIRPASS-2 (2024–2027) on EU:n Digital Europe -ohjelman rahoittama kolmivuotinen hanke, jonka tavoitteena on vahvistaa ymmärrystä digitaalisen tuotepassin tietovaatimuksista ja kehittää käytännön toteutuspolkuja eri toimialoille. Suomesta STJM on mukana työvaatteiden arvoketjuun keskittyvässä pilotissa yhdessä Dimexin, FabPatchin, Image Wearin, Infinited Fiber Companyn, Lindströmin ja Touchpointin sekä IOXIO:n, Sitran ja VTT:n kanssa.

Tuotepassipilotissa mallinnetaan ja analysoidaan, minkälaiselle datalle on tarvetta ja miten sen avulla voidaan tukea esimerkiksi uudelleenkäyttöä, korjaamista, uudelleenvalmistusta ja kierrätystä. Tavoitteena on tunnistaa, kuinka tuotepassin dataa hyödyntämällä voidaan ottaa käyttöön kiertotalouden liiketoimintamalleja tiiviissä yhteistyössä koko arvoketjun kanssa.

Kestävyysmurrosta edistävät myös erilaiset tunnustukset ja kampanjat. Vuosittain järjestettävä Muodin kiertotalouskilpailu nostaa esiin alan edelläkävijöitä. Vaatevallankumous-viikko puolestaan kannusta yrityksiä kertomaan avoimesti tuotantoketjuistaan ja lisäämään vuoropuhelua kuluttajien kanssa.

Vaatteiden käyttöiän pidentäminen on kestävyysteko

Yksi vaikuttavimmista tavoista vähentää muotialan ympäristökuormaa on vaatteiden käyttöiän pidentäminen. Mitä pidempään vaate on käytössä, sitä vähemmän syntyy tarvetta uusien tuotteiden valmistamiselle. Korjaaminen, huoltaminen, vuokraus ja uudelleenkäyttö palaavat osaksi arkea – ja yhä useammat brändit tukevat muutosta.

Useat suomalaiset yritykset tarjoavat korjausohjeita ja huoltopalveluita pidentääkseen tuotteidensa käyttöikää. Esimerkiksi Sasta tarjoaa asiakkailleen ohjeita tuotteidensa huoltoon ja korjaamiseen. Vaatteiden korjauspalvelu Menddie tarjoaa asiakkailleen ammattitaitoista vaihtoehtoa vaatteiden käyttöiän pidentämiseen. Myös SOL Pesulapalvelut tarjoaa korjausompelupalveluita, kuten vetoketjujen vaihtoa ja vaatteiden muokkausta, useissa toimipisteissään ympäri Suomea. Lisäksi monet vaatekaupat tekevät yhteistyötä lähialueensa korjauspalveluiden kanssa.

Useat brändit osallistuvat myös vaatteiden kierrätykseen tarjoamalla asiakkailleen mahdollisuuden tuoda käytettyjä tuotteita uudelleen myytäväksi. Reima tarjoaa second hand -valikoimaa omassa verkkokaupassaan ja Marimekon Pre-loved-palvelussa ihmiset voivat ostaa ja myydä käytettyjä Marimekko-tuotteita.

Ammattimaiset jälleenmyyntialustat, kuten Emmy ja Ninyes, ovat vakiinnuttaneet paikkansa kuluttajien ja brändien välissä. Ne myös tekevät paljon yhteistyötä brändien kanssa, kuten esimerkiksi Ninyes x Kaiko. Relove-myymälät tuovat laadukkaan second hand -muodin kivijalkakauppoihin. Kuluttajien välinen vertaiskauppa kukoistaa alustoilla, kuten Vintedissä ja Facebookin Marketplacessa. Vaatteet pysyvät kierrossa entistä pidempään ja niillä on useampia käyttäjiä – ostaja ei ole vain kuluttaja vaan myös jälleenmyyjä.

Vaatteita ei myöskään tarvitse aina omistaa. Uudet palvelumallit tarjoavat vaihtoehdon ostamiselle: esimerkiksi Robes Rental mahdollistaa vaatteiden vuokraamisen toisten vaatekaapeista.

Kierrätysmateriaalit – kun vaatteet muuttuvat raaka-aineiksi

Suomessa on viime vuosina nähty runsaasti onnistuneita pilotointeja ja kokeiluja tekstiilimateriaalien kiertotaloudesta. Seuraava merkittävä askel on näiden ratkaisujen skaalaaminen: miten hyvät innovaatiot saadaan laajempaan käyttöön, teolliseen mittakaavaan ja vientikelpoisiksi konsepteiksi.

Myös poistotekstiilien kierrätys etenee. Lounais-Suomen Jätehuollon jatkojalostuslaitos Paimiossa pilotoi kuluttajien lajittelemia tekstiilien prosessointia uusiksi kuiduiksi, joita käytettiin esimerkiksi eristeissä, lankakehruussa ja akustiikkalevyissä. Rester tarjoaa mekaanista kierrätystä yritystekstiileille Turun seudulla ja Nextiili lajittelee poistotekstiilejä uudelleenkäyttöön Tampereella. Untuvia toimii kierrätysuntuvan markkinapaikkana. Innovatiivisen kierrätysprosessin ansiosta se pystyy tuottamaan maailman korkealaatuisinta kierrätysuntuvaa.

Suomalainen tekstiilikuituinnovaatio on monipuolista ja kehittyy jatkuvasti. Spinnova on kehittänyt uudenlaisen patentoidun teknologian tekstiilikuidun valmistukseen puusellusta tai jätevirroista, kuten nahka- ja tekstiilijätteestä, ilman haitallisia kemikaaleja tai liuotusta. Infinited Fiber Companyn kehittämällä selluloosakarbamaattimenetelmällä voidaan valmistaa tekstiilijätteestä täysin uutta tekstiilikuitua.

Infinna™-kuidun raaka-aineena voidaan käyttää myös muita selluloosapitoisia jätevirtoja, kuten kierrätyskartonkia ja -paperia sekä vehnänoljen kaltaisia maatalouden sivuvirtoja. Esimerkiksi Zara, Lindex ja Reima ovat jo käyttäneet Infinnaa mallistoissaan. Innovaatiokehityksessä on mukana myös Aalto-yliopiston Ioncell®. Ioncell®-menetelmällä voidaan valmistaa laadukasta tekstiilikuitua puusta, kierrätyspaperista ja -pahvista sekä tekstiilijätteestä.

Upcycling eli luova uudelleenvalmistus antaa vanhalle materiaalille uuden, usein entistä arvokkaamman elämän. Globe Hope valmistaa laukkuja ja vaatteita muun muassa sairaalatekstiileistä ja univormuista. Uhana ja Niini ovat toteuttaneet mallistoja poistotekstiileistä ja tehdasjätteestä. Upcycling tuo muotiin käsityön arvostusta, yksilöllisyyttä ja paikallista työllisyyttä – ja osoittaa, että laadukasta designia voi syntyä jo olemassa olevasta materiaalista.

Muutos lähtee koulutuksesta

Kestävyyssiirtymä muoti- ja tekstiilialalla edellyttää uutta osaamista kaikilla koulutustasoilla. Perinteiset taidot, kuten materiaalituntemus, ompelu ja liiketoimintaosaaminen, saavat rinnalleen uusia kompetensseja: kiertotalouden mukainen suunnittelu, elinkaarihallinta, vastuullisuusraportointi, uusien materiaalien tuntemus sekä palveluliiketoiminnan kehittäminen.
Koulutusjärjestelmä on vastannut näihin tarpeisiin monipuolisesti.

Aalto-yliopiston Muotoilun ja muodin kandidaattiohjelmassa opiskelijat kehittävät luovia suunnittelutaitojaan ja rakentavat omaa suunnittelijaidentiteettiään kestävän kehityksen periaatteita painottaen. LAB-ammattikorkeakoulun Puettava muotoilu -koulutus Lahdessa keskittyy esteettisesti, eettisesti ja ekologisesti korkeatasoisten puettavien tuotteiden ja mallistokonseptien suunnitteluun. Savonia-ammattikorkeakoulussa opiskelijat voivat suuntautua vaatetusmuotoiluun, palvelumuotoiluun tai teolliseen muotoiluun, ja opinnoissa korostuvat kiertotalouden mukainen suunnittelu, digitaalinen tuotekehitys ja muodin teknologiat.

Ammatillisella tasolla kestävyyteen liittyvät sisällöt kuuluvat perustutkintoihin ja erikoistumiskoulutuksiin.Esimerkiksi Tampereen seudun ammattiopistossa opiskelijat oppivat valmistamaan vaatteita ja tekstiilituotteita kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti: opetus korostaa materiaalien tuntemusta, elinkaariajattelua ja tuotteiden korjaus- sekä uudelleenkäyttötaitoja.

Työelämässä oleville ammattilaisille on tarjolla täydennyskoulutusta kestävyysmurroksen edellyttämiin taitoihin. Esimerkiksi KIRI – Kiihdytä kiertotaloudella -ohjelma tukee tekstiili- ja muotialan toimijoita kiertotalouden ja vastuullisen liiketoiminnan kehittämisessä. Koulutus toteutetaan yhteistyössä Hämeen ja Savonian ammattikorkeakoulujen kanssa. Lisäksi Suomen Tekstiili & Muoti ry:n Tekstiiliakatemia kokoaa yritykset ja oppilaitokset yhteen vastaamaan alan muuttuviin osaamistarpeisiin.

Suomessa on rakennettu monipuolinen koulutuspohja, joka yhdistää tekstiilialan perinteet ja uudet ratkaisut. Tämä antaa hyvät lähtökohdat kouluttaa seuraavan sukupolven osaajia, jotka vievät kestävyysmurrosta eteenpäin niin suunnittelussa, tuotannossa kuin liiketoiminnassa.