• Etusivu /
• Alakohtainen kestävyystyö /

Peliala

Suomen peliala on syntyjään globaali – ja siksi myös sen vaikutukset ovat maailmanlaajuisia. Peliyritykset tavoittavat miljardeja ihmisiä, ja niiden teknologiset ja sisällölliset valinnat vaikuttavat niin ilmastoon, resursseihin kuin arvoihin.

Kuva: Climate Connected:Outbreak

Pelaaminen on digitaalisesti kehittynein kulttuuriala, ja samalla yksi nopeimmin kasvavista. Samaan aikaan kun peliala kasvaa, sen ekologinen jalanjälki, toimitusketjut ja sosiaalinen vastuu ovat kasvavan huomion kohteena.

Suomen peliala on edelleen yksi Euroopan dynaamisimmista. Vuonna 2022 Suomessa toimi pelialan kattojärjestö Neogamesin mukaan arviolta 230 peliyritystä, ja alan liikevaihto oli noin 3,2 miljardia euroa. Pelialan työntekijämäärä oli noin 4 100, ja siitä merkittävä osa sijoittuu Helsingin seudulle, jossa toimii 117 studiota ja 3 000 työntekijää. Muita merkittäviä keskuksia ovat Oulu, Tampere, Turku, Kajaani ja Jyväskylä.

Peliala on alusta asti ollut globaalisti verkottunut: Suomessa kehitetyt pelit suunnitellaan, tuotetaan ja julkaistaan kansainväliseen käyttöön. Työvoima on vahvasti kansainvälistä ja miesvaltaista. Noin 30 prosenttia työntekijöistä on ulkomaalaistaustaisia ja vain 22 prosenttia on naisia.

Yrityksistä valtaosa on pieniä tai keskisuuria, mutta mukana on myös useita kansainvälisiä jättiläisiä. Suomen suurimpia peliyrityksiä ovat Supercell (Tencent), Rovio (Sega), Remedy Entertainment, Metacore Games ja Housemarque (PlayStation Studios/Sony). Suomalaiset peliyritykset toimivat kiinteänä osana kansainvälisiä verkostoja. Pelien suunnittelu, julkaisu ja operointi tapahtuvat monikansallisissa tiimeissä, ja kohdeyleisö on globaali. Ala on houkutellut myös merkittäviä sijoituksia: Suomessa toimii pelialaan erikoistuneita sijoitusrahastoja kuten Sisu Game Ventures, Play Ventures ja Nordic Game Ventures. Julkisista tukitoimista tärkeitä ovat Business Finlandin eri rahoituslähteet.

Mobiili- ja PC-pelit ovat suosituimmat alustat, mutta myös konsolipelit ja alustariippumattomat julkaisut ovat nousussa. Yhä useampi suomalaisstudiokin toimii Games as a Service -mallilla. Pelejä julkaistaan alustana, jota kehitetään ja ylläpidetään jatkuvasti. Liiketoimintamalli on yleistynyt koko toimialalla ja sillä on myös suoria ympäristövaikutuksia: erityisesti palvelinten energiankulutus ja jatkuva datankäyttö ovat keskeisiä päästölähteitä.

Samaan aikaan vastuullisuusteemat ovat nousseet osaksi kansainvälistä sääntelyä ja pelialan itsesäätelyä. EU:n CSRD-direktiivi tuo vaiheittain kestävyysraportointivelvoitteet myös pelialalle. Ekologisiin haasteisiin vastaavat myös alan omat globaalit yhteenliittymät, kuten Playing for the Planet ja Sustainable Games Alliance, jotka kehittävät peliyrityksille yhteisiä mittareita, työkaluja ja koulutusta. Suomessa vastuullisuustyötä koordinoi Neogames ja Suomen pelinkehittäjät ry.

Peliteollisuuden ekologinen jalanjälki syntyy pelatessa

Peliteollisuuden suurimmat päästöt syntyvät pelien käytön aikana. Arvioiden mukaan 75–99 prosenttia pelien elinkaaren aikaisista ilmastovaikutuksista muodostuu pelaajien laitteiden sähkönkulutuksesta, datansiirrosta, verkkopalveluista ja sisältöjen striimauksesta. Nämä ovat niin sanottuja Scope 3 -päästöjä – epäsuoria päästöjä, jotka eivät synny peliyrityksen omassa toiminnassa, mutta liittyvät suoraan sen tuotteiden käyttöön.
Pelinkehityksen, toimistojen tai työmatkustamisen osuus kokonaispäästöistä on suhteellisen pieni muttei merkityksetön.​

Pelin tyyppi vaikuttaa kulutukseen merkittävästi. AAA-luokan konsoli- ja PC-pelit vaativat enemmän laskentatehoa ja energiaa kuin mobiilipelit. Pilvipelaaminen ja striimaus voivat siirtää päästöjä pelaajan laitteelta datakeskuksiin, joiden energiankulutus ja jäähdytysratkaisut aiheuttavat merkittävää ympäristökuormitusta – erityisesti fossiilisia energialähteitä käytettäessä.

Pelaajien pelilaitteiden valmistus aiheuttaa ekologista kuormitusta. Kriittisten mineraalien käyttö, laitteiden lyhyt elinkaari ja elektroniikkajätteen kierrätysongelmat muodostavat kasvavan haasteen alan vastuullisuudelle.

Tekoälyn ja koneoppimisen käyttö pelikehityksessä kasvattaa energiankulutusta entisestään. Suurten kielimallien ja grafiikkamoottoreihin integroitujen tekoälyjen koulutus ja käyttö kuluttavat huomattavia määriä sähköä ja vettä. Näitä vaikutuksia ei vielä systemaattisesti mitata, mutta ne tulisi huomioida päästölaskennassa.

Yksi vaikuttavimmista keinoista vähentää pelaamisen aikaisia päästöjä on energiatehokas ohjelmointi. Vaikka nämä ratkaisut tehdään kehitysvaiheessa, niiden vaikutus näkyy suoraan pelin käytön aikana. Green coding -käytännöt, kuten renderöinnin optimointi, ruudunpäivitysten hallinta, virransäästöasetukset ja taustaprosessien rajoittaminen voivat vähentää pelaajan laitteen energiankulutusta merkittävästi – vaikutus kertautuu, kun peliä pelataan maailmanlaajuisesti satoja miljoonia tunteja.

Sustainable Games Alliance on korostanut vuonna 2024 julkaisemassaan Scope 3 issues briefing paperissa, ettei pelialalla ole ollut yhtenäistä käytäntöä sen määrittelemiseksi, mitä vaikutuksia vastuullisuuslaskentaan tulee sisällyttää. Alustojen, datakeskusten, käyttäjien laitteiden ja markkinoinnin päästöjä on käsitelty kirjavasti tai jätetty kokonaan huomioimatta. Alan oman laskentastandardin kehittäminen on nyt käynnissä, ja se tähtää myös yhteensopivuuteen CSRD- ja ESRS-kestävyysraportointivaatimusten kanssa.

Laskurit, työkalut ja verkostot kestävyystyön tukena

Pelialalla on käytössä useita konkreettisia työkaluja, joiden avulla vastuullisuustyötä voidaan tehdä ja kehittää. Laskurit, ohjeistukset ja kansainväliset oppaat tukevat niin päästöjen arviointia kuin suunnittelua ja päätöksentekoakin. Työkalut auttavat myös hahmottamaan, missä asioissa on jo edistytty ja mihin kannattaa seuraavaksi keskittyä.

Pelimetsä-laskuri on suomalaisille studioille suunniteltu maksuton työkalu, jonka avulla voidaan arvioida pelinkehityksen ja pelien aiheuttamia päästöjä. Vuonna 2024 sitä päivitettiin Playing for the Planet -verkoston Untangling carbon complexities of the video gaming industry -raportin suositusten pohjalta.

Neogamesin kehittämä CO2-päästölaskentamalli tarjoaa pelialalle yleisen viitekehyksen päästöjen arviointiin. Laskuri perustuu perustuu alan parhaisiin käytäntöihin sekä olemassaoleviin yleisiin laskureihin, kuten WWF:n Green Office -laskuriin.

Muita laskureita ovat esimerkiksi Ruotsin Play, Create, Calculate, joka tuottaa erittelyn Scope 1–3 -päästöistä eri osa-alueille, sekä Ranskan Jyros, joka seuraa kehitystä vuositasolla ja tuottaa automaattisia raportteja eurooppalaisten standardien mukaan. Playing for the Planet julkaisee oman laskurinsa vuoden 2025 aikana.

Erityisesti epäsuorien Scope 3 -päästöjen arviointi on monille studioille vaikeaa. Vuonna 2024 Sustainable Games Alliance julkaisi Scope 3 issues briefing paperin, joka kokoaa yhteen alan tärkeimmät epäsuorat päästölähteet ja selventää, mitkä vaikutukset tulisi laskea mukaan. Oppaan tavoitteena on luoda selkeä toimintamalli ja helpottaa vastuullisuusraportointia

Oppaat edistävät kestävyysmurrosta

Useat oppaat ja viitekehykset tukevat vastuullisuustyötä myös muissa kuin päästöjen mittaamiseen liittyvissä asioissa. Ranskan Eco Guide du Jeu Vidéo 2024 kattaa 21 eri osa-aluetta aina energiatehokkuudesta ja matkustamisesta it-hankintoihin, markkinointiin ja pelien jakeluun. Mukana on pisteytysmalli, joka helpottaa kehityksen seuraamista.

Ruotsin Code, Climate, Creativity -raportti tarkastelee pelialan roolia kestävyysmurroksessa ja nostaa esiin sen, miten pelimoottoreita, simulaatioita ja pelillistämistä voidaan hyödyntää ilmastokriisin ratkaisujen tukena myös muilla aloilla.

Iso-Britanniassa vuonna 2023 julkaistu Green Games Guide tarjoaa käytännön toimintaohjeita erityisesti pienille ja keskisuurille peliyrityksille. Oppaassa käsitellään muun muassa pelien energiatehokkuutta, pelaajakäytön päästöjen mittaamista, hiilijalanjäljen laskentaa ja toimistojen energiankulutusta. Lisäksi siinä annetaan neuvoja kompensointiin, sidosryhmäviestintään ja pelien sisällöillä vaikuttamiseen

Myös pelialustat tuottavat omia vastuullisuutta tukevia oppaitaan. Microsoft julkaisi lokakuussa 2024 kehittäjille suunnatun Xbox Sustainability Toolkitin, joka sisältää ohjeistuksia esimerkiksi energiatehokkaaseen pelisuunnitteluun, virransäästöasetuksiin ja pelien hiilijalanjäljen arviointiin.

Verkostoissa on voimaa

Vastuullisuustyötä tukevat myös pelialan verkostot ja yhteisöt. Playing for the Planet tukee jäsenstudioiden ilmastotyötä tarjoamalla työkaluja, ohjeistuksia ja yhteisiä aloitteita. Verkoston tunnetuin kampanja on Green Game Jam, jossa pelinkehittäjät lisäävät peleihinsä ilmastoteemoja ja testaavat erilaisia sisältö- ja käyttöliittymäratkaisuja.

Playing for the Planet Awards on verkoston vuosittainen tapahtuma, jossa palkitaan onnistuneita ilmastotoimia, yhteistyömalleja ja vaikuttavaa sisältöä pelialalla. Ensimmäinen palkintogaala järjestettiin Helsingissä vuonna 2024 yhdessä RovioConin ja Slushin kanssa. Sustainable Games Alliance keskittyy raportointikäytäntöjen ja lainsäädännön seuraamiseen sekä alan yhteisten standardien kehittämiseen.

Suomessa pelialan kestävyystyötä tukevat muun muassa Neogames, Suomen Pelinkehittäjät ry sekä Pelimetsä– ja Strategies-hankkeet. Tarjolla on vertaistukea, aineistoja ja ajankohtaista tietoa.

Uusi sääntely ja standardit muuttavat pelialaa

Vuonna 2025 pelialan vastuullisuustyöhön vaikuttavat erityisesti EU:n sääntelykehys, kuten CSRD-direktiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive) ja sen pohjalta laaditut ESRS-standardit (European Sustainability Reporting Standards). Keväällä 2025 päätetyn Omnibus-lainsäädäntömuutoksen myötä kestävyysraportointivelvoitteen voimaantuloa on lykätty tietyissä yrityskategorioissa vuodella tai kahdella.

CSRD-raportointi kattaa ilmastovaikutukset, arvoketjun vastuullisuuden, yhdenvertaisuuden ja hallintotavat. Tiedon tulee olla läpinäkyvää, toistettavaa ja vertailukelpoista – mikä edellyttää yhteisiä mittareita myös pelialalla.

Scope 3 -päästöt eli peliyhtiön toiminnan epäsuorat päästöt, kuten pelaajakäyttö, alihankkijat ja datasiirto, muodostavat suurimman osan kokonaispäästöistä. Niiden rajaaminen ja laskeminen on edelleen haastavaa, eikä alan sisällä ole ollut yhtenäisiä käytäntöjä. Sustainable Games Alliance kehittää parhaillaan pelialalle omaa vastuullisuusstandardia, joka noudattaa GHG-protokollaa ja tukee myös CSRD/ESRS-raportointia.

Verkoston vuonna 2024 julkaisema Scope 3 issues briefing paper toimii ensimmäisenä konkreettisena ohjeistuksena siitä, mitä pelialan päästöjen arvioinnissa kannattaa huomioida. Standardin avulla pyritään luomaan yhteinen tapa mitata ja raportoida – erityisesti niille studioille, jotka toimivat kansainvälisillä markkinoilla.

Vaikka raportointivelvoite ei vielä koske kaikkia pelistudioita, siihen valmistautuminen parantaa kilpailukykyä ja sidosryhmäsuhteita. Useat pelijakelijat ja rahoittajat edellyttävät jo nyt vastuullisuustietoa osana kumppanuutta.

Pelialan sisällöissä on muutosvoimaa

Pelit voivat vaikuttaa ympäristöön paitsi omalla hiilijalanjäljellään, myös sillä, millaisia tarinoita ja arvoja ne välittävät. Sisältövaikuttaminen on noussut osaksi vastuullisuuskeskustelua erityisesti viime vuosina. Pelit tavoittavat miljardeja ihmisiä eri puolilla maailmaa. Ne voivat herättää oivalluksia ja vaikuttaa asenteisiin.

Playing for the Planet -verkoston Green Game Jam on ollut keskeinen aloite, jossa tätä mahdollisuutta on hyödynnetty systemaattisesti. Mukana olevat studiot lisäävät peleihinsä ilmastoaiheisia elementtejä – kuten pelimekaniikkaan sidottuja ekotekoja, pelinsisäisiä haasteita, lahjoituskampanjoita tai narratiivisia kehyksiä, jotka käsittelevät luontokatoa tai kestävää elämäntapaa. Aloitteeseen ovat osallistuneet muun muassa Ubisoft, Rovio, Mojang ja Creative Assembly, ja kampanjoiden mittakaava on vaihdellut pienistä kokeiluista kymmeniä miljoonia pelaajia tavoittaviin kokonaisuuksiin.

Pelit voivat myös tukea kiertotaloutta ja kestäviä elämäntapoja simulaatioiden ja järjestelmätason ajattelun avulla. Esimerkiksi Minecraft Educationin ja Frozen Planet II:n yhteistyö on tarjonnut pelaajille mahdollisuuden tutkia luonnon monimuotoisuutta ja ilmastokriisin vaikutuksia eläinten näkökulmasta. Vastaavasti Lightyear Frontierin kaltaiset pelit opettavat luonnon kunnioittamista ja positiivisen ympäristövaikutuksen tavoittelua pelimekaniikan avulla.

Ilmastoteemoja voi sisällyttää peleihin myös hienovaraisemmin. Esimerkiksi resurssien niukkuus, ympäristöjen muutokset tai tulevaisuusskenaariot voivat olla osa pelimekaniikkaa tai tarinankerrontaa ilman, että peli varsinaisesti käsittelee ilmastokriisiä teemana.

Pelit voivat toimia alustoina laajemmalle systeemiajattelulle ja uusien ratkaisujen kokeilulle. Pelimoottoreilla toteutetut simulaatiot mahdollistavat ilmastotoimien mallintamisen esimerkiksi kaupunkisuunnittelun, resurssienhallinnan tai liikennevirtojen näkökulmasta, mikä laajentaa pelien käyttömahdollisuuksia kestävyysmurroksessa pelialan ulkopuolelle.
Sisältövaikuttaminen ei ole yksinkertaista ja siihen liittyy myös haasteita. Ilmastoviestintä voi tuntua pelimaailmassa ristiriitaiselta, jos se ei sovi pelin maailmaan tai toteutustapa on liian osoitteleva. Pelaajien mahdolliset reaktiot on huomioitava huolellisessa suunnittelussa.

Ekologisia näkökulmia pelialan koulutukseen

Suomessa on laaja ja alueellisesti kattava pelialan koulutustarjonta. Pelialan koulutusta järjestetään useilla kouluasteilla: vapaan sivistystyön kansanopistoissa, toisen asteen oppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa sekä yliopistoissa​. Useimpien koulutusohjelmien sisältö painottuu vahvasti pelinkehityksen käytännön taitoihin – kuten pelisuunnitteluun, ohjelmointiin, sisällöntuotantoon ja peliliiketoimintaan – kun taas esimerkiksi ekologiset teemat eivät yleensä nouse opetussisällöissä keskiöön​.

Akateemisella puolella osa yliopisto-ohjelmista huomioi myös pelien kulttuurisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Esimerkiksi Tampereen yliopiston Game Reasearch Labissa pelejä käsitellään moninäkökulmaisesti, mukaan lukien se, mitä pelit merkitsevät meille kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti​. Lisäksi Tampereen yliopistossa on tarjolla erillinen syventävä kurssi The Future at Play: Games and Sustainability, jossa pelejä ja pelillistämistä tarkastellaan kestävän kehityksen ajankohtaisten haasteiden näkökulmasta​.

Myös Jyväskylän yliopistossa ja Turun yliopiston Porin yksikössä peleihin liitetään yhteiskunnallisen vastuun teemoja, kuten osallisuus ja osallistaminen, mutta ympäristökysymykset jäävät taustalle. Aalto-yliopiston Game Design and Development -maisteriohjelmissa kestävä kehitys tai ekologinen vastuullisuus eivät myöskään kuulu opetuksen ydinsisältöihin. Opiskelija voi kuitenkin viedä opintojaan haluamaansa suuntaan hyödyntäen Aallon laajaa valikoimaa.

Täydennyskoulutuksella ja alan sisäisillä aloitteilla on tällä hetkellä tärkeä rooli. Jotta ekologinen kestävyys kehittyisi osaksi pelialan ydinosaamista, se on tuotava systemaattisesti koulutusohjelmien sisältöihin. Tämä edellyttää yhteistyötä oppilaitosten, yritysten ja alan toimijoiden kesken sekä opettajien tukemista uusien teemojen haltuunotossa.