• Etusivu /
• Alakohtainen kestävyystyö /

Kulttuuriperintö ja museot

Museot voivat nostaa elävän kulttuuriperinnön muutosvoimaksi ja luoda museoista paikkoja, joihin kokoonnutaan rakentamaan kestävämpää tulevaisuutta. Perinteisten tietojen, taitojen ja materiaalien arvostus tarjoaa vaihtoehtoja kulutuskulttuurille.

Susanna Kekkonen

Kulttuuriperintöä syntyy ihmisen toiminnan tuloksena ja vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Se kertoo arvojen, uskomusten, tietojen, taitojen ja perinteiden muutoksesta. Kulttuuriperintö voi olla aineellista, aineetonta tai digitaalista, ja se voi liittyä kulttuuri- tai luonnonympäristöön. Kulttuuriperintöä uudistetaan, säilytetään ja siirretään tuleville sukupolville. Näin kulttuuriperintö määritellään Valtioneuvoston periaatepäätöksessä kulttuuriperintöstrategiasta 2023–2030. Strategia nostaa kestävyyden keskeiseksi arvoksi moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden rinnalla. Strategiassa tarkastellaan ensimmäistä kertaa Suomen kulttuuriperintöä kokonaisvaltaisesti: sitä on kaikkialla, ja se on osa jokaisen elämää.

Strategian visiossa korostetaan kulttuuriperinnön merkitystä yhteiskunnan voimavarana ja ihmisten elämänlaadun parantajana: kulttuuriperintö toimii siltana ihmisten välillä ja tarjoaa ratkaisuja kestävän tulevaisuuden rakentamiselle. Läpäisevänä arvona on myös vastuu kulttuuriperinnön säilyttämisestä tuleville sukupolville. Strategiassa otetaan kantaa kulttuuriperinnön mahdollisuuksiin osallisuuden lisäämisessä, kulttuurisen moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden tunnistamisessa sekä kestävän kehityksen edistämisessä.

Aineelliseen kulttuuriperintöön kuuluvat muun muassa esineet, taideteokset, valokuvat ja luonnontieteelliset aineistot. Museot vaalivat yhteisöidensä puolesta kulttuuriperintöä, tutkivat ja välittävät tietoa mitä moninaisimmilla tavoilla. Kulttuuriperintöaineistoihin kuuluvat myös arkistojen asiakirjallinen tieto sekä kirjallista kulttuuriperintöä vaalivat kirjastot. Kulttuuriympäristöön sisältyvät rakennetut ympäristöt, muinaisjäännökset ja maisemat. Aineettomaan kulttuuriperintöön kuuluu muun muassa suullista perinnettä, esittävää taidetta ja tapakulttuuria sekä tietoja, taitoja ja käytäntöjä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön museopoliittinen ohjelma Mahdollisuuksien museo nostaa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden museoiden tärkeäksi tehtäväksi. Kulttuuriperinnön säilyttämisen ja tutkimisen kautta museoilla on mahdollisuus aktiivisesti edistää ekososiaalista sivistystä ja osallistua käytännön kestävyyden rakentamiseen. Erityisesti elävän aineettoman kulttuuriperinnön vahvistaminen ja kestävän kehityksen tavoitteiden edistäminen kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa. Yhteisölähtöisellä kulttuuriperintötyöllä on erityistä vaikuttavuutta. Nostamalla esiin elävän kulttuuriperinnön kestäviä toimintamalleja ja elämäntapoja voidaan kulttuurin muutospotentiaali valjastaa yhteiskunnan ekologisen kestävyysmurroksen edistämiseen. Ekologisesti kestävän tulevaisuuden kulttuuriperintöä luodaan nykyhetkessä.

Museot kestävyysmurroksen airueina ja pesäpaikkoina

Kulttuuriperinnön tallentaminen, tutkiminen, näyttelytoiminta ja tiedon jakaminen ovat museoiden toiminnan ytimessä. Museoiden perustehtävät edistävät samanaikaisesti monella tavoin myös kestävän kehityksen päämääriä. Museoilla, kulttuurikeskuksilla ja laajasti eri kulttuurialan toimijoilla on mahdollisuus vaikuttaa laajoihin ihmisjoukkoihin ja toimia kestävän toiminnan edelläkävijöinä luomalla uusia, hiilineutraaleja toimintamalleja sekä aktiivisina ympäristö- ja kulttuuriperintökysymysten toimijoina.

Vanhan, olemassa olevan tiedon ja perinteisten materiaalien arvostaminen ja hyödyntäminen edistävät kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja tarjoavat vaihtoehtoja kulutuskulttuurille. Aktivoimalla toimijuutta yhteisöissään museot voivat nostaa elävän kulttuuriperinnön kestävyysosaamisen kulttuuriseksi muutosvoimaksi ja luoda museoista paikkoja, joihin kokoonnutaan rakentamaan kestävämpää tulevaisuutta.

Kulttuuriympäristötyöllä on monia yhteyksiä kestävään kehitykseen, sen ekologiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen ulottuvuuteen. Kulttuuriympäristöihin kuuluvat esimerkiksi arkeologinen perintö, rakennettu kulttuuriympäristö, kulttuurimaisema ja vedenalainen kulttuuriperintö. Kulttuuriympäristöjen vaalimiseen liittyviä tehtäviä hoitavat muun muassa Museovirasto, alueelliset ja valtakunnalliset vastuumuseot sekä ympäristöhallinto. Työn ytimessä on kulttuuriympäristöjen arvot huomioon ottava, pitkäikäinen säilyttäminen ja käyttö.

Uudisrakentamisen osuus maailman luonnonvarojen kulutuksesta on noin 50 prosenttia ja rakennetun ympäristön osuus kaikista ilmastopäästöistä on kolmasosa. Kun olemassa oleva rakennuskanta ja infrastruktuuri pidetään hyvässä kunnossa ja käytössä, pienenee ympäristölle aiheutuva kuorma ja luonnonvaroja säästyy. Museokentän kulttuuriympäristötyö tukee luonnonvarojen säästämistä.

Museovirasto ja museot tarjoavat esimerkiksi ohjeita, tukea, neuvontaa ja avustuksia kulttuuriympäristöjen hoitoon, ylläpitoon ja säilyttävään korjaamiseen. Esimerkiksi Museoviraston jakamissa kulttuuriympäristöavustuksissa painotetaan kestävän kehityksen näkökulmia.

Kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristöjen merkityksestä kestävän kehityksen edistämisessä tarvitaan lisää tutkittua tietoa, jonka tuottamisessa tarvitaan eri tieteenalojen ja toimijoiden yhteistyötä. Tutkittua tietoa tarvitaan myös ilmastonmuutoksen vaikutuksista kulttuuriympäristöihin.

Museoiden hankkeet ja käytännön kestävyystyö

Museoiden sisäinen kestävyystyö on edistynyt vauhdilla 2020-luvulla. Museoalan toimijat ovat aktiivisesti mitanneet toimintansa hiilijalanjälkeä ja ottaneet käyttöön ympäristöjärjestelmiä sekä käynnistäneet kehityshankkeita ja järjestäneet täydennyskoulutusta henkilöstölleen. Alan kansainvälisessä keskustelussa on luotu toimintamalleja ja nostettu esille parhaita käytäntöjä.

Suomessa Valtiokonttori suosittaa kaikkia valtion ministeriöitä, virastoja ja laitoksia laatimaan toiminnastaan vastuullisuusraportin vuosittain. Vastuullisuusraporteissaan organisaatiot kuvaavat, miten ne omalla ydintoiminnallaan ja -osaamisellaan edesauttavat tunnistettujen YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista (toiminnan kädenjälki) ja kuinka ne huolehtivat toiminnastaan aiheutuvista suorista vaikutuksista toimintaympäristöönsä (toiminnan jalanjälki). Ensimmäiset raportit laadittiin vuonna 2021. Esimerkiksi vuonna 2023 laadittiin 57 vastuullisuusraporttia 13 eri hallinnonalalla.

Virastotasolla kestävyyteen liittyvää yhteistyötä on viime vuosina viritetty Kestävät virastot -hankkeen kautta. Museoviraston, Kansallisarkiston, Suomenlinnan hoitokunnan ja Taiteen edistämiskeskuksen yhteishankkeessa neljä virastoa pohti ja kehitti omaa rooliaan kestävän kehityksen edistämisessä.

Museoviraston koordinoimassa LIVIND – Luova ja elävä kulttuuriperintö Pohjoisen ulottuvuuden alueiden voimavarana -yhteishankkeessa tunnistettiin ja kerättiin hyviä käytäntöjä elävän aineettoman kulttuuriperinnön kestävästä käytöstä esimerkiksi matkailussa ja palveluissa sekä erilaisissa työ- ja toimintatavoissa vuosina 2021–2024. Hanke koostui verkkotapahtumista, työpajoista, pilottikokeiluista ja tutkimusosiosta. Materiaaleista on julkaistu laaja englanninkielinen verkkoalusta LIVIND.fi.

Suomen luonnonsuojeluliiton Ekokompassi-sertifikaatti on jo useilla suomalaisilla museoilla. Esimerkiksi Kansallisgalleria, Amos Rex, EMMA, Helsingin kaupunginmuseo, HAM, Aboa Vetus Ars Nova, Turun museokeskus, Turun taidemuseo ja Åbo Akademin ovat saaneet sertifikaatin viime vuosina. Ekokompassi-ympäristöjärjestelmä sisältää tavoitteet ja toimenpiteet ympäristövaikutusten vähentämiseksi ja perustuu jatkuvan parantamisen periaatteeseen. Ekokompassi-sertifioidun organisaation ympäristöohjelmaa päivitetään vuosittain ja tavoitteet asetetaan uudelleen vähintään kolmen vuoden välein.

Koko museoalan kattavia ympäristövaikutuslaskelmia ei ole tehty, vaikka useat yksittäiset museot ovatkin selvittäneet hiilijalanjälkensä. Ympäristövaikutuksia museoissa aiheuttavat esimerkiksi kiinteistöt, yleisön ja henkilöstön liikkuminen, teosten kuljetukset ja näyttelyiden rakentaminen. Rakennusten energiankäytön osuus hiilijalanjäljestä on suuri, koska museokokoelmien säilyminen edellyttää olosuhdehallittuja erikoistiloja. Päästöjen vähentämistä vaikeuttaa monissa tapauksissa museoiden rajatut vaikutusmahdollisuudet käyttämiensä kiinteistöjen energiatehokkuuteen, sillä museot harvoin omistavat kiinteistöjä.

Museoliitto perusti vuonna 2008 hallituksensa jäsenistä ja kestävän kehityksen asiantuntijoista koostuvan kestävän kehityksen työryhmän. Työryhmä julkaisi vuonna 2010 KEKE – Museot ja kestävän kehitys -oppaan, jonka esipuheessa tiivistetään museotoiminnan suhde kestävään kehitykseen: ”Kulttuurin kuluttaminen on kestävää kehitystä, ja kestävyys on museotoiminnan odotusarvo. Museot ovat kuitenkin energiaintensiivisiä ja jatkuvaan kokoelmien kasvuun pyrkiviä kohteita, jotka tavoittelevat mahdollisimman monen kävijän matkustamista katsomaan kertakäyttöisiä näyttelyitä – museoilla on kestävyydessä paljon mahdollisuuksia ja paljon haasteita.”

Vuonna 2020 Museoliitto perusti uuden kestävän kehityksen työryhmän, joka laati liitolle ensimmäisen kestävän kehityksen toimintaohjelman ja selvitti oman toiminnan hiilijalanjäljen. Museoliitto järjesti vuosina 2020 ja 2021 jäsenilleen seitsemän kuukautta kestävän Sanoista ekotekoihin -koulutuksen, johon osallistui 70 ihmistä 40 eri museo-organisaatiosta. Tämän jälkeen Museoliitto on järjestänyt vuosittain kestävän kehityksen erilliskoulutuksia tai käsitellyt kestävää kehitystä osana yleisempiä koulutuksia. Liitto myös pitää kestävyysteemaa esillä viestinnässään.

Museoala on sitoutunut kestävyysmurrokseen

Museoliitto toteutti vuonna 2023 kyselyn, jolla pyrittiin saamaan kokonaiskuva suomalaisten ammatillisten museoiden kestävyysajattelusta ja -toimista. Mitä museoalalla ajatellaan ympäristövastuullisuudesta – millaisena museoiden rooli näyttäytyy ja mitä käytännön kestävyystoimia on jo tehty? Vastausten perusteella ympäristövastuullisuuden merkitys museoiden toiminnassa on korkea: lähes 55 prosenttia vastaajista kertoi, että ympäristövastuullisuus on prioriteettien joukossa niin strategisesti kuin käytännön toimien tasolla. Suurin osa vastaajista katsoi myös, että museoiden tulisi olla edelläkävijöitä ja olla valmiita tekemään myös vaikeita päätöksiä toimintansa ympäristövastuullisuuden parantamiseksi.

Suurimmat haasteet ympäristövastuullisuuden edistämisessä liittyvät museotilojen energiaratkaisuihin ja henkilökunnan ajanpuutteeseen. Ympäristövastuullisuuden edistämisen koetaan vaativan paljon paneutumista ja ratkaisujen selvittämistä, mihin henkilökunnalta ei löydy aikaa vaikka halua olisi. Ympäristövastuullisuuden edistämisen hyötyinä pidettiin positiivista näkyvyyttä, säästöjä ja yleistä yhteiskuntavastuuta, mitä kuvattiin esimerkiksi mahdollisuutena vaikuttaa ympäristön tilaan, toimia esimerkkinä ja lisätä ympäristötietoisuutta yhteiskunnassa. Vastaajamuseoiden mukaan ympäristövastuullisuuden edistämistä tukisi luotettavan tiedon saaminen, museoille sopiva ohjeistus, perehtymiseen varattu aika sekä museon omistajan tuki toimenpiteille.

Museoissa on tehty monipuolisia toimenpiteitä ympäristövastuullisuuden edistämiseksi. Vastaajamuseoita oli 53, ja niistä 50 museossa on edistetty materiaalien kierrätystä​, 41 museossa on tehty toimenpiteitä tilojen energiatehokkuuden parantamiseksi​, 39 museossa kiinnitetään huomiota hankintojen ympäristövaikutuksiin​, 31 museossa ympäristön tilaa on käsitelty yleisötyössä, kuten työpajoissa, luennoilla ja opastuksissa, 30 museossa on panostettu ympäristövastuullisuuteen liittyvän osaamisen lisäämiseen​, 29 museossa ympäristön tilaa on käsitelty näyttelyiden sisällöissä​, 15 museossa on kestävyyteen keskittyvä työryhmä​, kymmenellä museolla on käytössään ympäristösertifikaatti tai -ohjelma​ ja yhdeksän museota on laskenut toimintansa hiilijalanjäljen kokonaan tai osittain.

Vihreä kädenjälki on Kansallisgallerian ympäristöohjelma, jossa kestävästä kehityksestä ja kiertotaloudesta tulee pysyvä osa toimintaa. Vuodesta 2020 lähtien Vihreä kädenjälki on ollut osa organisaation strategiaa ja Kansallisgalleria tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Henkilöstön aktiivisuus ekologisesti kestävämpien toimintamallien kehittämisessä on ollut merkittävässä roolissa Kansallisgallerian kestävyystyössä.

Kansallisgallerian lanseeraamaa Vihreä kädenjälki -työpajamallia on käytetty aktiivisesti suomalaisten museoiden ekologisen kestävyyden kehittämisessä. Vihreä kädenjälki -työpajoissa ideoidaan kestävän kehityksen kohteita ja tehdään näiden pohjalta museolle ympäristötyösuunnitelma. Mallin vahvuudeksi on koettu, että se johtaa käytännön toimiin museoyhteisössä. Vuosina 2019–2022 Kansallisgalleria tutustutti Vihreän kädenjäljen työpajamalliin noin 2 600 museoalan ammattilaista Suomessa ja ulkomailla.

Varsinais-Suomen museoiden ilmastolupaus -hankkeessa 13 varsinaissuomalaista museota kehitti toimintaansa ja tarkasteli omaa toimintaympäristöään kriittisesti ekologisen kestävyyden näkökulmasta vuosina 2022–2023. Hanketta rahoitti Museovirasto. Hankkeen tuloksena museot omaksuivat uusia, ekologisesti kestävämpiä toimintatapoja ja jakoivat tietoa sekä toimintamalleja mukana olevien museoiden lisäksi myös laajempaan käyttöön.

Hankkeessa museot jakoivat osaamistaan toisilleen, toimivat yhteisen päämäärän eteen sekä lisäsivät alueensa asukkaiden tietoa ja kykyä toimia ilmastokriisin keskellä sekä minimoida sen negatiivisia vaikutuksia. Hanke nosti esille paitsi ilmastokriisiin ja luontokatoon reagoimisen tärkeyttä, myös vahvisti viestiä siitä, että museokentällä asian eteen työskennellään jatkuvasti.