• Etusivu /
• Alakohtainen kestävyystyö /

Kustannusala ja kirjallisuus

Kustannusalan keskeiset toimijat ja järjestöt ovat sitoutuneet vaikuttavaan ilmastotyöhön. Kestävyystyön vaativuutta lisää epäsuorien päästöjen huomattava osuus alan hiilikuormasta. Myös alan luontovaikutukset vaativat huomiota.

Sofia Koistinen

Kestävä kehitys on noussut kustannusalalla vahvasti esiin viime vuosina, ja ilmastopäästöjen ja ympäristöhaittojen vähentämiseksi on ryhdytty toimenpiteisiin. Tilastojen mukaan kustannusalan liikevaihto oli 2 miljardia euroa ja ala työllisti lähes 10 000 ihmistä vuonna 2023. Tilasto sisältää lehtien ja kirjojen kustantamisen sekä muun kustantamisen. Kirjallisuuden osuus on ollut noin puoli miljardia, ja kirjakustannuksen välittömässä palveluksessa oli noin 1 100 ihmistä. Lisäksi kustannusala työllistää välillisesti esimerkiksi painotaloissa, logistiikkayhtiöissä ja kirjakaupoissa.

Kustannusalan ympäristövaikutuksia ja kestävyystyön tilannetta kartoitettiin osana Medialiiton kestävyyshanketta vuonna 2021. Gaia Consultingin toteuttama Media-alan ympäristövaikutukset ja toimenpiteet kohti hiilineutraaliutta -raportti on tukenut alaa tavoitteiden asettamisessa sekä antanut toimenpidesuosituksia. Suomen media-alan ja graafisen teollisuuden hiilijalanjälki oli noin 473 000 tonnia CO2 perusvuonna 2019.

Alan päästöistä arviolta 10 prosenttia syntyy omassa toiminnassa, esimerkiksi energian ja polttoaineen kulutuksessa. Peräti 90 prosenttia alan hiilikuormasta on epäsuoria Scope 3 -päästöjä, jotka syntyvät arvoketjuissa, kuten materiaali- ja palveluhankinnoissa. Kustannusalalla esimerkiksi paperi, painotuotanto, kuljetukset ja varastointi tuottavat merkittävän osan ympäristövaikutuksista.

Medialiitto on asettanut yhteiseksi tavoitteeksi alan yritysten omasta toiminnasta johtuvien suorien päästöjen nollaamisen vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi tavoitteena on vähentää epäsuoria päästöjä vähintään 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna perusvuoteen 2019. Medialiittoon kuuluvat Aikakausmedia, Graafinen Teollisuus, Suomen Kustannusyhdistys, RadioMedia ja Uutismedian liitto.

Kustannusalalla kestävyystyö on keskittynyt ilmastokriisin torjuntaan. Yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta alalla ei ole määriteltyjä tavoitteita luontovaikutusten vähentämiseksi ja luontokadon pysäyttämiseksi, vaikka luonnonvarojen käyttö muodostaa suuren osan alan ympäristövaikutuksesta. Osa kustantajista kattaa valtaosan tarpeestaan FSC-sertifioidulla painomateriaalilla, mutta kestävyysmurroksen toteuttaminen edellyttää vahvempia toimia: sitoutuminen vain FSC-sertifioituihin painotuotteisiin olisi luontokadon näkökulmasta vähimmäisvaatimus.

Alalla on kiinnitetty huomiota myös tuotannon materiaalitehokkuuden parantamiseen, kierrätysmateriaalien käyttöön sekä ympäristölle haitallisten aineiden vähentämiseen painoväreissä ja -tuotteissa. Joutsenmerkin käyttöönotto tarjoaisi kuluttajille tietoa ympäristönsuojelun huomioimisesta tuotteen valmistusprosessissa. Sähköisten palvelujen tarjonnassa pitäisi kiinnittää huomiota palveluntarjoajien, kuten pilvipalvelimien, ekologiseen kestävyyteen.

Aineeton ei ole päästötön

Kestävyysmurroksen rinnalla kustannusalalla on käynnissä suuri digitaalinen murros, jonka myötä lukeminen on siirtynyt ja siirtyy enenevissä määrin painotuotteista digitaalisiin ympäristöihin. Lisäksi teokset ja tekstit, jotka on perinteisesti luettu, tavoittavat yleisönsä yhä useammin kuunneltavassa muodossa. Digitalisoituminen koskee niin media-alaa, kirjallisuutta, kirjakustannusta kuin kirjastoalaakin – muun yhteiskunnan ohella. Aineettomat sisällöt eivät kuitenkaan tarkoita päästöttömyyttä: myös digitaalista murrosta on tarkasteleva ekologisten vaikutusten näkökulmasta.

Media-alan tutkimussäätiön rahoittama ReDime-tutkimusprojekti tarkasteli digitaalisen median ympäristöjalanjälkeen liittyviä näkemyksiä, käytänteitä ja puhetapoja digitaalisen mediateollisuuden toimijoiden keskuudessa. Hankkeessa kehitettiin verkkoartikkelin hiilidioksidipäästöjä simuloiva laskuri sekä kuusi skenaariota kohti kestävämpää digitaalista mediaa. Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskus toteutti hankkeen: Tiekartta kohti resurssiviisasta digitaalista mediaa -loppuraportti valmistui vuonna 2024.

Digitalisoitumiseen liittyy myös sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen liittyviä ongelmia esimerkiksi kirjallisuuden kentällä. Kirjailijoiden tulot ovat romahtaneet kirjojen suoratoisto- ja lukuaikapalveluiden myötä. Suomen Kirjailijaliitto toteutti Kirjallisuus digitaalisessa murroksessa -hankkeen vuosina 2023–2024. Hankkeen tavoitteena oli määritellä kirja-alan keskeisten toimijoiden kesken tekijänoikeuslain uudet tekijän asemaa parantavat säännökset, etenkin asianmukaisen korvauksen osalta, sekä päivittää alan hyviä sopimuskäytäntöjä vastaamaan digitaalista toimintaympäristöä. Hankkeen loppuraportti tuli julki joulukuussa 2024.

Kustantamot ottavat askeleita kestävämpään tulevaisuuteen

Suomen Kustannusyhdistyksen selvityksen mukaan alan hiilijalanjälki oli vuonna 2023 yhteensä 12 386 tonnia CO2e, mikä merkitsee viiden prosentin laskua edellisvuoteen verrattuna. Laskentaan sisältyvät kirja- ja oppimateriaalikustantamisen päästövaikutukset tuotannosta logistiikkaan. Alan kokonaispäästöistä noin 10 prosenttia syntyy omassa toiminnassa ja loput 90 prosentti ovat epäsuoria päästöjä, jotka liittyvät esimerkiksi materiaali- ja palveluhankintoihin.

Suomen Kustannusyhdistyksen jäseniä ovat suomalaiset kirja- ja oppimateriaalikustantajat. Suomen Kustannusyhdistys kuuluu Medialiittoon ja on sitoutunut yhteiseen ilmastotavoitteeseen: oman toiminnan päästöt on määrä nollata vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi tavoitteena on vähentää epäsuoria päästöjä ainakin 30 prosentilla.

Kustannusalan yritykset ovat kestävyystyössään eri vaiheissa. Kaikilla isoilla kustantamoilla on omat vastuullisuusohjelmansa ja päästövähennystavoitteensa, ja ne ovat pisimmällä rakenteellisissa muutoksissa. Suuret kustantamot, kuten Otava, WSOY ja Gummerus, kattavat noin 70 prosenttia markkinasta. Pienempiä kustantamoja on Suomessa tuhatkunta. Niiden on mahdollista saada tukea ympäristötyöhönsä Suomen Kustannusyhdistykseltä, jonka kestävän kehityksen työryhmä jakaa tietoutta ja tarjoaa toimintaohjeita.

Valtaosa kustantajista on käynnistänyt toimenpiteet ilmastopäästöjen vähentämiseksi, selviää Suomen Kustannusyhdistyksen vuoden 2022 lähtötilannekartoituksesta. Suoria päästöjä syntyy esimerkiksi toimitilojen energian käytöstä sekä matkustamisesta. Noin 70 prosenttia kustantajista, jotka vastasivat itse toimitilojensa sähköstä tai lämmöstä, hankki ainakin toisen hiilineutraalisti. Noin puolella toimijoista on käytössään kannustimia vähäpäästöiseen työmatkailuun, ja hieman useampi on vähentänyt lentomatkailua ilmastosyistä vähintään 10 prosenttia.

Epäsuoria päästöjä voidaan vähentää kehittämällä vähähiilisempiä toimintatapoja yhdessä kumppanien kanssa sekä hyödyntämällä hankintapäätöksissä ympäristökriteerejä. Näitä toimenpiteitä olivat tehneet lähinnä suuremmat organisaatiot. Yli kymmenen työntekijän organisaatioista vajaa puolet oli viimeisen vuoden aikana kehittänyt vähähiilisempiä toimintatapoja yhdessä toimitusketjun kanssa, ja yhtä moni seurasi systemaattisesti koko organisaation ympäristövaikutuksia.

Kustantajista yli 80 prosenttia ottaa hankinnoissaan huomioon ympäristökriteereitä, ja lähes kaikki kustantamot käyttävät ainakin osittain painotaloja, joilla on Joutsenmerkki tai EU Ecolabel -ympäristömerkki. Vuoden 2024 kyselyyn vastanneista kustantajista 83 prosenttia kertoi huomioivansa painotalon valinnassa ympäristöystävällisyyden – ja painosmääriin suhteutettuna ympäristön huomioivan tuotannon määrä oli peräti 99,9 prosenttia.

Suomen Kustannusyhdistyksen jäsenkyselyt ovat tuottaneet arvokasta tietoa alan hiilijalanjäljestä ja ympäristövaikutuksista. Tiedonkeruun ohella kyselyt ovat vaikuttaneet alalla toimivien asenteisiin ja kiinnittäneet huomiota kestävyystyöhön. Kyselyt ovat auttaneet tunnistamaan kustannusalan merkittävimmät päästölähteet ja ympäristöhaasteet sekä tehokkaimmat toimet kestävyyden parantamiseksi. Tiedon avulla toimijat voivat on suunnata resursseja ja toimenpiteitä päästövähennyskohteisiin, jotka tarjoavat suurimmat ympäristöhyödyt. Kustantajat pyrkivät jatkossa kehittämään entistä tarkempia laskentamenetelmiä ja laatimaan suosituksia ilmastovastuullisista toimintatavoista, jotka vievät alaa kohti kestävämpää tulevaisuutta.

Kirjallisuuden voima on vaikuttavissa sisällöissä

Suomen Kirjailijaliittoon kuuluu reilut 900 kirjailijaa, Sarjakuvantekijät ry:hyn noin 200 sarjakuvantekijää ja Suomen tietokirjailijat ry:hyn noin 3 300 tietokirjallisuuden ammattilaista. Kirjallisuuden luominen on resurssien kulutuksen ja ilmastopäästöjen näkökulmasta usein minimalistinen prosessi, lukuun ottamatta esimerkiksi kirjoitustyöhön mahdollisesti liittyvää matkustamista tai tekoälyn runsasta käyttöä. Monikriisin aikakaudella kirjallisuutta kirjoittavien on syytä tarkastella työskentelynsä ympäristövaikutuksia ja pyrkiä niiden minimointiin, mutta kirjallisuuden alan suurimmat vaikutusmahdollisuudet ovat teosten sisällöissä.

Ekologisten aiheiden käsittely kirjallisuudessa voi vaikuttaa merkittävästi lukijoiden ympäristötietoisuuteen sekä kestävien elämäntapojen ja toimintamallien normalisoitumiseen yhteiskunnassa. Kirjallisuus voi myös tarjota ratkaisukeskeisiä näkökulmia ympäristöongelmiin, herättää keskustelua ja synnyttää oivalluksia ekologisen tasapainon säilyttämisen tärkeydestä sekä kannustaa toimimaan luonnon ja ilmaston suojelemiseksi.

Teokset voivat syventää ymmärrystä ja havahduttaa ilmastokriisin ja luontokadon nykyisiin tai tuleviin seurauksiin. Kirjallisuus voi luoda visioita ekologisesti kestävistä utopioista tai dystooppisista tulevaisuuksista, mikä voi saada lukijan parhaimmillaan valitsemaan vastuullisemmin, vähentämään kulutusta tai määrittelemään uudelleen suhdettaan elolliseen ja elottomaan luontoon. Kirjallisuudella on merkittävä rooli myös lasten ja nuorten ympäristökasvatuksessa.

Tieto- ja oppikirjallisuuden tehtävä on välittää tarkkaa ja luotettavaa tietoa – myös ilmastokriisistä, ympäristöongelmista ja kestävistä elämäntavoista. Teokset voivat tarjota esimerkiksi syvällistä ymmärrystä ilmastokriisin etenemisestä ja luontokadon seurauksista tai ekologisista prosesseista ja niiden riippuvuussuhteista toisiinsa. Tieto- ja oppikirjallisuus tavoittavat hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisryhmiä elämänsä eri vaiheissa, mikä on ensiarvoisen tärkeää yleisen ympäristötietoisuuden lisäämiseksi.