Kulttuurista muutosta vaikea tehdä ilman kulttuurialaa
Kestävyys vaatii suurta kulttuurista muutosta elämäntapaan. Meidän pitäisi mahtua planetaarisiin rajoihin, sen sijaan että kulutamme kuin planeettoja olisi useita.
Se jo tiedetään, että kehityksen on oltava myös taloudellisesti että sosiaalisesti kestävää, jotta voisimme onnistua. Nyt yhä useampi muistaa nostaa rinnalle kulttuurisen kestävyyden, sillä kulttuurista muutosta on vaikea tehdä ilman kulttuuria.
Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry on yhdessä Kansanmusiikki-instituutin kanssa koordinoinut Kulttuuritavoite -kampanjaa, jonka tavoitteena on saada kulttuurille oma kestävän kehityksen kulttuuritavoite YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin – joita toivottavasti jossain muodossa on myös vuoden 2030 jälkeen.
Monessa muussakin asiassa esikuvallinen Viro on lisännyt jo kestävän kehityksen tavoitteittensa joukkoon kulttuurin. He mittaavat esimerkiksi sitä, kuinka iso osa väestö osallistuu kulttuurielämään. Myös useat eurooppalaiset kaupungit ovat ottaneet käyttöön kulttuurisen kestävyyden mittarit.
Kulttuurinen kestävyys on kulttuurialan jatkuvuuden hallintaa
Osa kulttuurin kestävyystavoitteista toki liittyy ekologiseen kestävyyteen, mutta kyse on myös kulttuurin, taiteen ja kulttuuriperinnön omasta jatkuvuudesta. Olemmeko tärkeitä ja tuttuja myös tulevien sukupolvien elämäntavassa vai tuhoutuuko tai unohtuuko kaikki kaunis ja rakas?
Jatkuvuuden hallinta on luontainen osa kulttuuriperintöalaa, ja sadan vuoden perspektiivissä museotoimi hakkaa vaikkapa pankit mennen tullen. Ei olekaan ihme, että Suomessa etenkin kulttuuriperintötoimijat ovat olleet erityisen aktiivisia kulttuurisen kestävyyden kysymyksissä.
Ekologinen ja sosiaalinen vastuullisuus kiinnostavat nekin ilahduttavan monia kulttuuri- ja taidealalla. Hyviä hankkeita on vedetty. Hommattu sertifikaatteja, parannettu saavutettavuutta, koulutettu henkilökuntaa vastuullisuuskysymyksissä ja kehitetty kestävän kiertuetoiminnan mallia.
Taiteilijat puhuttelevat yleisöään
Luontokato, ilmastonmuutos, köyhyys ja sosiaalinen eriarvoisuus ovat kaikki kysymyksiä, jotka puhuttelevat taiteilijoita. Taiteilijat vuorostaan puhuttelevat yleisöään, jotta sama sisäinen palo syttyisi kaikkialla: meidän on haluttava olla parempia ihmisiä. On tunnettava vetoa muutokseen, sillä planetaarisiin rajoihin asettuminen vaatii muutoksia liikkumiseemme, asumiseemme ja ruokavalioomme. Palon ja halun tiellä kulttuurin ja taiteen tekijät ovat mitä tärkeimpiä.
Elinkeinopolitiikan näkökulmasta kestävyyttä ei edistetä ainoastaan kiertotaloudella ja vihreän siirtymän teknologialla: on saatava muutos tuotannon ja kulutuksen rakenteisiin. Siten, että kulutamme ja tuotamme jatkossa enemmän hyvän elämän palveluita, tavaran sijaan.
Suomalaiset ovat ainakin tänä vuonna olleet jo tämän muutoksen tiellä. Samaan aikaan, kun kuluttajamittarissa tavarakauppa on ollut alavireistä, suomalaiset äänestävät kukkaroillaan kulttuurin puolesta. Helmikuussa kulttuuripalveluita ostettiin yli 25 prosenttia ja maaliskuussa jo lähes 50 prosenttia enemmän vuodentakaiseen verrattuna. Hyvä Suomi!
Kirjoittaja: Rosa Meriläinen