Ekokoordinaattori toimii luonnon ja tulevien sukupolvien puolesta
Lukuisissa kuvataiteen kestävyyshankkeissa työskennellyt Saara Korpela kertoo alan kestävyystyöstä, hiilikädenjäljestä sekä taiteen mahdollisuudesta kyseenalaistaa vallitsevia ajatusmalleja ja luoda uutta estetiikkaa.
Saara Korpela on työskennellyt ekokoordinaattorina monissa kuvataiteen alan organisaatiossa sekä esimerkiksi koordinoinut Vihreä taide -projektia, jonka tavoitteena oli tuoda ekologisen kestävyys osaksi kuvataidekentän toimijoiden arkipäivää. Keväällä 2025 Korpela toimii Turun kaupungin julkisen taiteen ekologista kestävyyttä pohtivassa hankkeessa. Ekokoordinaattorina Korpela on osallistunut kestävyystoimien suunnitteluun, mittaamiseen ja viestintään. Hän on myös pitänyt kestävyysaiheisia koulutuksia sekä luonnostellut vastuullisuusohjelmia ja taidetuotantojen ekologisia toimintamalleja.
Korpela kertoo hyppäävänsä usein liikkuvaan junaan: hänen aloittaessaan esimerkiksi IHME Helsingissä ja Turun kaupungilla kestävyystyö oli jo hyvässä vauhdissa. Ekokoordinaattorin mukaantulo vauhdittaa prosessia entisestään. Hän on asiantuntija, joka selvittää aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä, ympäristösertifikaatteja ja päästötietoa – ja miettii miten soveltaa niitä kuvataiteen alalla. Ekokoordinaattori tarjoaa kestävämpiä vaihtoehtoja organisaation päätöksentekijöille.
”Toimin henkilönä, joka ajattelee ympäristön, luonnon, tulevien sukupolvien ja muunlajisten etuja, osallistuu näiden puolesta palavereihin sekä ottaa kantaa päätöksentekoon” , Korpela pohtii.
Korpela on laskenut hiilijalanjälkeä, määritellyt päästövähennystavoitteita ja perehtynyt hiilikädenjälkeen, joka tarkoittaa päästöjen pienenemistä muiden toiminnassa esimerkiksi taideteoksen aikaansaaman vaikutuksen ansiosta.
”Kädenjäljen kanssa pitää olla tarkkana kuin porkkana. Taiteen alalla on taipumusta oikeuttaa mikä tahansa toiminta vetoamalla siihen, että asia tuottaa kädenjälkeä. Se pitää kuitenkin pystyä osoittamaan.”
Korpelan mukaan parhaimmillaan kuvataide voi kuitenkin vaikuttaa eniten juuri taiteellisilla sisällöillään.
Vihreä taide -sivusto tarjoaa kestävyystyökaluja
Kuvataiteen päästöt ovat olleet laskussa, kuten monella muullakin alalla. Lupaavasta kehityksestä huolimatta esimerkiksi uutiset valtavasti kasvaneen tekoälyn käytön energian- ja vedenkulutuksesta huolestuttavat monia. Olemassa olevasta teknologiasta kieltäytyminen voi olla yksittäiselle ihmiselle henkilökohtainen riski, Korpela pohtii, mutta sekä teko- että luomuälyä tulisi käyttää ihmiskunnan parhaaksi.
Hetkittäin hänen on vaikea toimia inspiroivana lipunkantajana, vaikka sitä ekokoordinaattorilta odotetaan, sillä jokainen päivä tuo järkyttäviä uutisia lyhytnäköisestä ja itsekkäästä toiminnasta.
”Miksi investoidaan öljynporaukseen ja aseisiin, kun rahat voisi laittaa kestävään infraan ja kulttuurinmuutokseen?”
Toivoa tuo kuitenkin yhdessä toimiminen. Hyvä esimerkki käytännön työstä kestävämmän tulevaisuuden eteen on Vihreä taide -hanke, jossa Korpela toimi projektipäällikkönä. Vihreä taide toi yhteen 14 kuvataiteen alan organisaatiota ja tuotti kuvataiteen toimijoiden käyttöön konkreettisia työkaluja ympäristötyön suunnitteluun sekä hiilijalanjäljen laskemiseen.
Hankkeeseen kuului kuvataiteen toimijoille suunnattu kysely, jossa selvitettiin hyödyllisimpiä toimenpiteitä ja työkaluja kestävyystyön tueksi. Kyselyn ja työpajojen tulosten pohjalta toteutettiin Vihreä taide -sivusto, josta löytyvä laskuri antaa mittakaavaa suurista ja pienistä kestävyystoimista esimerkiksi näyttelytuotantoa suunniteltaessa.
Vihreän taiteen puitteissa järjestettyyn Kestävän kuvataiteen päivään saapui valtava määrä osallistujia sadasta eri organisaatiosta huhtikuussa 2024. Tunnelma oli innostunut, ja Korpela iloitsee siitä, että ekologisen kestävyyden kysymykset todella kiinnostavat kuvataiteen kenttää.
Ryteikkö vai monimuotoisuuspuisto?
Kestävyysmurros on myös sosiaalisten normien muutos. Koska suuri osa ihmisistä muuttaa tapojaan vasta, kun muutos on valtavirtaistunut, Korpela pitää tärkeänä, että museoiden ja kirjastojen kaltaiset arvostetut instituutiot edistävät aktiivisesti kestävyyttä. Se antaa kestävyystoimille uskottavuutta ja lisää ymmärrystä siitä, ettei kyse ole niin kutsutusta viherpiiperryksestä.
Lisäksi Korpela peräänkuuluttaa eri toimialojen ja organisaatioiden välistä yhteistyötä. Suomessa jokainen toimiala on tehnyt oman tiekarttansa hiilineutraaliuteen, mutta oman alan tarkastelun lisäksi nyt tarvitaan rajat ylittävää yhteistyötä. Korpelan mukaan on motivoivaa nähdä muidenkin pitävän kestävyystoimia tärkeinä ja toimivan niiden eteen.
Viime aikoina Korpela on kiinnittänyt huomiota odotuksiin ja niiden muokkaamiseen osana yhteiskunnallista muutosta. Kun kyse on siirtymästä yhdestä normistosta toiseen, viestinnän merkitystä ei voi liikaa korostaa: on tärkeää kertoa ennakoivasti, mitä tapahtuu, milloin ja miksi. Kestävyysviestintä on myös organisaation tapa kertoa olevansa mukana muutoksessa.
Viestinnällä voidaan vaikuttaa esimerkiksi siihen, näkeekö yleisö ojanpientareen ryteikkönä vai pölyttäjille ja muille harvinaistuville lajeille tärkeänä monimuotoisuuspuistona. Parhaillaan luodaan uudenlaista estetiikkaa, ja kuvataide voi auttaa katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. Korpela toivoo, että tulevaisuudessa kuvataiteen ala jatkaa vallitsevien, vanhentuneiden rakenteiden ja ajatusmallien näkyväksi tekemistä sekä muutoksen visioiden luomista – yhdessä.